Havuja ja Heikkejä

Keväällä sain kunnian haastatella ja kuvata itse Heikki Silvennoista.

Keikka vaati hieman mielikuvitusta. Koska juttu kertoi Heikin mielipaikasta Lapissa, näyttelijä piti kuvata ”sillä tavoin, että hän ei näytä seisoskelevan Tampereen keskustassa”.

Olin sopinut haastattelun ja kuvauksen Tampereen keskustaan.Kosken rannalla nököttäneet neljä havupuuta saivat luoda Lappi-miljöön.

Ehkä turhan tuuheita puita, tosin.

Kokemattomuuttani jätin havut aavistuksen liian tummiksi. Printissä kuva meni tukkoon.

Kesäpäivät

Kesäpäivänä syödään juustoja, poseerataan ja kuunnellaan lossin kolinaa.

Jarkko oli muuten oikeassa kirjoittaessaan vappuna krapulakuvaamisen hankaluudesta. Kamera kädessä vain seisoskelee osaamatta aloittaa mistään. Toisen - tutunkin - pyytäminen malliksi vaati suuria ponnistuksia ja itsetutkiskelua.

Nyrkkisääntö on kuitenkin on se, että pitää kuvalliset visionsa maanläheisinä, eikä vaadi malliltaan mahdottomia.

Muuten yhteistyö saattaa loppua kuin seinään.

Festarit ja hämäys

Tämä postaus tulee nyt hävyttömästi myöhässä. Sodankylän leffafestarit olivat ja menivät jo kaksi viikkoa sitten.

Olin paikan päällä enemmän "haistelemassa" kuin oikeasti jutunteossa, mutta se kannatti:

Lauantai-illan festivaaliklubituksen päätteeksi harhailin useiden muiden kaltaisteni tavoin grillille, ja kukas istuukaan viereisessä pöydässä jos ei Ultra Brasta ja Scandinavian Music Groupista tuttu Terhi Kokkonen.

Tavallista rohkeampana esittelin itseni ja sovin Terhin kanssa kuvauksen ja haastattelun seuraavalle päivälle. Suureksi onneksi molemmat muistimme yöllisen sopimuksemme vielä aamullakin.

Sää festareiden viimeisenä päivänä oli kylmä, sateinen ja muutenkin ankea. Ajankohta oli edellisen illan juhlintaan nähden hyvinkin aikainen ja Terhi superpahalla päällä, kun pakotin hänet pysymään ulkona kuvauksen ajan.

Onneksi hän osasi piilottaa sen ihailtavasti - ainakin siksi aikaa, kun sulkija kävi auki (mikä metatietojen mukaan kesti sadasosasekuntin).

Valaistuksessa auttoi edellisen postauksen kuvissakin seikkaillut assarini ja ystäväni (tässä järjestyksessä) Kalle. Hän piti salamaa korkealla kepinnokassa kuvattavan yläpuolella. Salaman nokkaan olin survonut pringlespurkin, jonka pohjan olin saksinut irti. Viritelmä, joka aiheutti hilpeyttä myös mallissa. Mutta tulipa jännä valo.

Ja otsikon lupaama hämäys on siis kuva julkkiksesta jo blogin toisessa postauksessa. Se toivon mukaan hämää lukijoita (ketä?) kuvittelemaan, että tässä osoitteessa tapahtuu joskus jotain seuraamisen arvoista.

Toimettomat kesäillat

Päämäärätöntä kuljeskelua. Olutta ja kitara.

Päättömiä ideoita kiivetä jonnekin tai hypätä jostakin.

Turhautumista. Turhaa maailailua ja tyhjälle nauramista

Toimettomat kesäillat ovat olleet samanlaisia niin kauan kuin muistan.